life

En ole taas hetkeen tänne kirjottanu mitään... Ja mitä kaikkea tässä välissä on tapahtunutkaan.On ollu perheess ongelmia, on tullu ero ja nyt oon viä päättäny lopettaa koulun, diabeteksen suhteen ei oo tullu muutoksia, eli näyttäis siltä et taas ollaan pohjas! mut täytyy vain jaksaa mennä eteenpäin. niinhän mä oon aina tehny. Kesällä on tarkotus mennä johonkin päiväkotiin töihin ja hakea myös samalla lähihoitaja puolelle, koska se on mun ala! mutta mutta.... oon vähä suunnitellu et muutan taas pois Kauhajoelta ja muuttasin taas Etelä-Suomeen päin. Sielä olis ainakin töitä tarjolla, eikä tarvi kuunnella juoruja eikä ketään häiritse mun elämä tai edes puuttua siihen. toki tää on vasta suunnittelua ja suunnitelmat voi viä monta kertaa muuttua, joten saa nyt nähdä sit.... viimeistään sit lähden ku ei enää jaksa olla täälä! Miksei elämä voisi olla vaan helppoa?olla töissä, terve, elämänkumppani ja jne. Mut joo, nyt kun on enemmän aikaa niin voisin taas useimmin kirjoittaa tänne!

Good day :)

No niin, siitä onkin aikaa kun olen kirjoittanu tänne. Tässä välis on tapahtunu vaikka mitä, mutta niistä myöhemmin. Mutta tänään oli hyvä päivä :) oon tressannu paljon tota koulun käymistä ja et kuinka korvaan poissa-olot. Tänään oli kumminkin ns.koe joka arvosteltiin ja sen jälkeen puhuttiin koulun käymisestä. Ja tämä oli kyllä paras keskustelu,opettaja meinaan sanoi että mulla on 186 tuntia ylimääräistä että kaikni poissa-olot voi korvata niillä ja että ylimääräistäkin jää :) tämä tieto helpotti hiukan :) nyt voin huoletta käydä koulun loppuun ilman stressiä ja valmistua vähä aikaisemmin kuin muut :) mutta toiseelta haluan valmistua luokan kans yhtä aikaa, mulla on paras luokka ikinä koskaan ollu! Vaikka ne onkin 5vuotta nuorempia, niin ikinä ei ole ollut luokassa kuppikuntia, kaikki on kaikkien kavereita ja toki riitoja välillä on, mutta niistä on aina selvitty äkkiä. Mulla ei ole ikinä ollu tälläistä luokkaa, ja se on yks syy miksi olen ollu koulusta paljon pois ja jättäny kesken. Mutta nyt ei tarvi sitä murehtia! :) iso kiitos kuuluu heille :) nyt on enää yksi asia mikä stressaa, meinaan Diabetes. Olin viime viikolla lääkärissä ja eihän sieltä hyviä uutisia tullu, nyt joutuu vain lisä tutkimuksiin että sais oikeat lääkkeet. :/ mutta se reissu avas vähä silmät, olen taas alottanu hoitamisen ja liikkumisen ja välillä se on väkisin hoitamista, mutta siitä se palkinto mun perheelle on paras :)<3 mutta sitä odotellessa :) mutta roope tulee kohta armeijasta, niin siivous touhut jatkuu :) kirjoittelen taas viikonlopun jälkeen :)

Stressaava viikko...

No niin,tää viikko on ollu kyllä yhtä stressiä! Roope on menossa maanantaina armeijaan ja tiistaina on sen synttärit ja samana päivänä meille tulee puolitoista vuotta. :)♡ pari viikkoa sitten keksittiin Sannan (serkun) kans että järjestetään Roopelle yllätys juhlat. Pistettiin sana kiertoon. Oon nyt tämän aijan yrittäny vuokrata tiloja juhlia varten,mutta mikään ei oikein onnistu,joko puhelimeen ei vastattu(soitin varamaan yli 30kertaa) tai sit oli muita ongelmia :( mutta onneksi Roopen sisko sai hyvän idean ja suunnitelmat toimii taas :D Vaikka menikin viime tinkaan.
Sannan kans oltiin eilen ostamassa loput tarvikkeet joten juhlia odotellessa. Anteeksi tämä salaperäisyys,mutta Roope lukee myös mun blogia,niin en voi sanoa näistä paljon yhtään mitään. Mutta kirjoitan taas viikonlopun jälkeen,mitä tapahtu ;)

Juhannus2013

Tuli tossa sitten vietettyä vähän erilainen juhannus kuin ennen. Serkun kans päätettiin yhtäkkiä et lähetään jonnekkin ryyppäilmään ja telttailemaan. Mun täytyy kyllä sanoa etten ole kyllä yhtään teltta ihmisiä!  Mutta päätettiin sitten vaan mennä :D  Me mietittiin vaikka kuinka kauan minnekkä mentäisiin. Leirintä-alueille ei päässy,kun muilla ei ollut ikää (olin ainut joka oli yli 20vuotta). Päätettiin sitten mennä Evijärvelle ja sieltä Nars:iin.
Paikka oli tosi hieno ja mahtava paikka vähä ryypiskellä ja viettää juhannusta. Ruvettiin sit heti kokoamaan telttaa,mikä ei ollutkaan niin yksinkertainen juttu :D meillä meni valehtelematta yli 2tuntia,kun saatiin se jotenkin pystyyn( koottiin se vähä omalla tavalla :D). No sitten ku vihdoin ja viimmein teltta oli pystys,sit alko se juominen :D ja siitä ei sitten enempää :D niin hauskaa oli,että paikalle tuli ambulanssi kuin myös poliisitkin. :D ilta oli kyllä ikimuistoinen :D
Lähettiin sit seuraavana päivänä takasin Kauhajoelle,kun ilma muuttui ukkoseksi ja oli kauhia tuuli,että ykski teltta meni kumoon :D 
Matkalla poikaverin sisko soitti ja kysy halutaanko lähteä majaniemeen viettämään loppu iltaa ja tottahan me lähettiin sinne ryypiskelemään :D Sielä oli kans aika kova tuuli,mutta sinänsä ei haitannu yhtään,kun järven toisella puolella oli Nummirock,niin kuuli aika hyvin musiikin sanat. Tuli sit sielä saunottua ja grillattua ja tietenkin juotua :D 
Yöllä sit lähettiin kotia kohti. Täytyy kyllä sanoa etten hetkeen ole ollut niin poikki ja väsyksissä mitä olin ton viikonlopun jälkeen. Sänkyyn kun pääsin,niin nukahdin heti ja nukuin erittäin pitkään :D

No niin... aattelin sit kirjoittaa tätä blogia :) eli olen Amanda ja olen 21vuotta. Asun Kauhajoella. Mun elämä ei ole ollut mitenkään helppoa,eikä ole vieläkään.Olen sisaruksista vanhin ja mulla on 4siskoa,eli aika likka valtainen perhe on. Kun olin 6vanha,muistan sen päivän aina kun sairastuin diabetekseen. se päivä oli hirvittävä! Mun sokerit oli silloin niin korkialla,että hyvä jos hengis olin,mulla ei ollu muita ongelmia kuin se että mua janotti. ja vaikka join niin se ei riittäny,ja sen jälkeen sairaalassa sanottiin että olen 1tyypin diabeetikko.Se oli kauheeta sen ikäiselle,joka joutui pistämään joka paikkaan :s Siitä se sitten lähti,eikä ole vieläkään diabetes kunnossa!(oma moka) mut muitten on niin helppo sanoa ettei se ole vaikeeta ja jne. mutta kun ne ei ymmärrä,että kysymyksessä ei ole helppoudesta,vaan jaksamisesta :( jos elämä muutenki menee alaspäin :( mun elämä tais mennä päin mäntyä silloin kun menin ylä-asteelle,oli koulussa ongelmia muitten kans,oli koti ongelmia,ja olin muutenki aika sekaisin. Eikä menny kauaa kun jouduin sijaiskotiin. Se oli ihana paikka,mutta vanhemmat eivät tykänneet paikasta,ja pian siirryinkin Ylistaroon Pihakoivuun.Sielä asuin joku 2vuotta? Sinä aikana sattui ja tapahtui kaikenlaista,mutta silti olen tyytyväinen että olin sielä :)

mut nyt käsi puutuu,joten jatkan myöhemmin :)